Profeetta nimeltä Reino
’’Ja taidolliset loistavat, niin kuin taivaanvahvuus loistaa ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet aina ja iankaikkisesti.’’ –Daniel 12.3
Elettiin 1970-luvun alkuhetkiä. olin vasta tullut uskoon. Evankelioimisinto meillä Porin uskovaisilla nuorilla oli valtava. Me nuoret koimme, että kun Porissa oli kesäisin suuri kansainvälinen jazztapahtuma, niin erityisesti silloin seurakunnan pitäisi lähteä ulos kaduille evankelioimaan jazzkansaa. Tapahtuman nimi oli jazzfestivaali.
Ehdotimme seurakunnassa, että katuevankelioinnin lisäksi järjestäisimme samaan aikaan hengellisen tapahtuman ja pystyttäisimme suuren kokousteltan erään kaupungin koulun pihalle ja antaisimme tapahtumalle nimeksi Jeesus-festivaalit. No kuinka kävikään? Seurakuntamme johto oli ikärakenteeltaan melko vanhaa veljesporukkaa. Monet ikääntyneistä vanhimmistoveljistä eivät ymmärtäneet etsimäämme hanketta ja otsikko ’’Jeesus-festivaali’’ oli heidän katsontakantansa mukaan aivan liian radikaali ja maailmallinen tapahtuman nimeksi.
Seurakunnan johdossa oli kuitenkin kaksi veljeä, jotka ymmärsivät hetken otollisuuden. Kerron nyt toisesta heistä. Tämä meriä seilannut veli oli nimeltään Reino. Herra oli pelastanut hänet nuoruutensa päivinä. Hän oli ammatiltaan konemestari ja seilaaminen valtamerillä oli hänen jokapäiväistä työtään ennen kuin hän sai pestiä maissa olevilta firmoilta.
Haluan kertoa siitä, mitä Reino edusti Jumalan palvelijana. Jumala oli antanut hänelle näyn hukkuvista sieluista. Hän paloi halusta voittaa ihmisiä Kristukselle. Ja kun sitten jo mainitsemani jazzfestivaalit tulivat Poriin, niin hän tuon toisen veljen kanssa toimi vahvasti hankkeemme puolesta ja painosti muita vastuussa olevia paimenia niin, että seurakunta päätti järjestää hengelliset juhlat samanaikaisesti ja vieläpä suostui ’’pitkin hampain’’ antamaan tapahtumalle nimeksi ’’Jeesus-festivaalit’’!
Tuosta se alkoi. Reino oli meitä nuoria puolet vanhempi, mutta hän oli kuin laivan kapteeni, joka etunenässä kulki johdattamassa meitä jakamaan kutsuja kadulla kulkeville ja todistamaan Jeesuksesta. Näihin telttatilaisuuksiin tuli monia nuoria ja monien puolesta saimme rukoilla myös puistoissa ja leirintäalueilla, joissa kävimme evankelioimassa. Herra siunasi väkevällä läsnäolollaan myös tilaisuudet teltassa. Kuinka monet saivatkaan kokea Jeesuksen todellisuuden ja tulivat elävään uskoon! Näissä tilaisuuksissa oli julistajina erittäin väkeviä evankelistoja. Oli Veikko Manninen, Asko Tynjälä, Hannu Vaurula, Timo Närhi jne.
Myös Jeesus-marssi tehtiin kaupungilla satojen nuorten kantaessa kylttejä, joissa Jeesus-nimeä korotettiin (tällä marssilla ei ole mitään kytköstä siihen Jeesus-marssiin, jota perinteisesti Helsingissä ja muutamissa kaupungeissa vappuna marssitaan).
Reino oli saanut Herralta myös profetian armolahjan. Kun tuo lahja Pyhän Hengen vaikutuksesta toimi kokouksessa, niin kieli, jota hän puhui, kuulosti aivan espanjan kieleltä ja sen päälle tuli selitys. Melkein aina kun olin itse kuulemassa, sillä oli voimakas vaikutus. Joskus sanoma kosketti yksilöuskovaa ja toisinaan sanoma oli koko seurakunnalle.
Pidin Reinoa profeettana. Hän kertoi minulle, että joskus Herra antoi hänelle tiedon mennä johonkin tiettyyn kohteeseen. Esimerkkinä tästä oli kehotus lähteä Oulun kaupunkiin. Herra oli antanut hänelle tarkan osoitteen ja sukunimen, jossa avun tarve oli. Kun hän meni tuon perhekunnan kotiin, niin siellä ilmeni niin vaikeita asioita, että he tarvitsivat pika-aikataululla Jumalan ilmestymistä elämäänsä. Reinon tulo oli todistus siitä, kuinka Herra oli kuullut heidän hätähuutonsa. Kuten voimme ymmärtää, sillä oli vaikutus siihen, että asiat lähtivät parempaan suuntaan. Tämänkaltaisia tilanteita oli Reinon kertoman mukaan useampikin.
Henkilökohtaisesti koin hänen profeetallisen ilmoituksensa 1987 elokuussa. Tuolloin oli Olympiastadionilla suuri Billy Grahamin kokoustapahtuma. Eräällä sen käytävistä ’’törmäsimme’’. Hetken keskusteltuamme Reino alkoi profetoida, ei kielillä kuten monesti, vaan heti selvällä suomen kielellä. Sanoma oli tuolloin tämän kaltainen: ’’Herran henki sanoo, että sinun palveluspaikkasi muuttuu. Sinun tehtäväsi Porin seurakunnassa päättyy ja sinä tulet Espooseen seurakunnan pastoriksi.’’
Näin myös tapahtui. Helmikuussa 1988 aloitin työn Espoon Helluntaiseurakunnassa. Koin suurena siunauksena sen, että myös Reino oli tuon seurakunnan jäsen ja oli yksin seurakunnan paimenista eli toimi vanhimmistoveljenä. Hänellä oli profeetallisen kutsumuksen lisäksi myös paimenen sydän. Jumala yksin tietää, kuinka monet saivat hänen kauttaan apua sielunhoidollisissa asioissa.
1990-luvun loppupuolella Reino sairastui ihosyöpään. Useat leikkauksetkaan eivät auttaneet. Hän mainitsi, kuinka hän on valmis lähtemään Herran tykö, jos niin on tarkoitettu. Viimeisen kerran kävin katsomassa häntä sairaalassa vain muutamaa päivää ennen hänen poislähtöänsä tästä ajasta. Sanat, jotka hän tuossa keskustelussa sanoi minulle, kuuluivat jotenkin näin: ’’Hannu muista, että tärkeintä elämässä on olla uskollinen kutsujalle loppuun asti ja täyttää Herralta saatu tehtävä.’’
Monesti Reino on noussut sieluni silmien eteen ja olen rukoillut: ’’Herra, anna vielä nousta nuoresta sukupolvesta samanhenkisiä kokosydämisesti sinulle antautuneita palvelijoita.’’ Samalla kyselen itseltäni, miten minä täytän Herralta saamani kutsumuksen virkaa, pidänkö sitä kunniassa? Tämä kysymys on meidän kaikkien hyvä kohdistaa omaan sydämeemme.
Tähän lopuksi tahdon liittää laulun ’’Tahdon elää’’ sanat. Olkoon nämä meille myös osa sydämemme rukousta:
He taistelivat täällä ennen meitä, he sytyttivät soihdut pimeään. He vaelsivat Mestarimme teitä, vaikka moni maksoikin sen hengellään.
He ahersivat työssään, käsin herkin, he uneksivat maasta vapauden. He jättivät näin meille esimerkin, joka loistaa kautta vuosisatojen.
Kerto: Tahdon elää tämän päivän rohkeasti. Tahdon löytää jalanjäljet Mestarin. Tahdon olla uskollinen loppuun asti, kunnes Herran näen kasvoista kasvoihin.
Missä ovat apostolit tänään? Ääni huutavan on hiljennyt. Kuka tahtoo käydä hänen ystävänään? Kuka pimeyttä vastaan nousee nyt?
Missä ovat lapset aamuruskon? Kuka avun toisi maahan kärsivään? Mistä löydämme sen isiemme uskon, joka ihmissydämet sai syttymään? Jeesus, sinä tunnet heikkoutemme. Me vaellamme kylmin sydämin. Jeesus tule itse voimaksemme ja anna henkes’ tulta lamppuihin.
Kerto:Tahdon elää…(sanat Pekka Simojoki)
Siunaavin terveisin,
Hannu pastori
