Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.(Jes.62:6)

Perheellämme oli koira nimeltään Roosa. Saimme sen, kun se oli aivan pieni. Erikoinen oli myös se johdatus, miten juuri tuo koira valikoitui meille suuresta laumasta.  Kun olimme katsomassa tuota pienten ’’ hauvojen’’ laumaa, eräs muutaman kuukauden ikäisistä mustista kääpiö snautsereista tepsutteli laumasta suoraan vaimoni syliin. Kennelin pitäjä sanoikin, että ’’ juuri tämän olimme ajatelleet luovuttaa sijaiskotiin kasvatettavaksi’’. Näin ’’Roosaksi’’ nimeämämme koira sai paikan kodissamme. Roosasta tuli nopeasti koko perheen rakastettu lemmikki.

Se että näin Roosa-koiran hartauskirjoituksessani esille, johtuu siitä, miten voimakkaan kuvan ja esimerkin se jätti mieliimme jostakusta, joka valvoo ja odottaa. Juuri kukaan ei nimittäin päässyt tulemaan kotiimme, ilman että Roosa ei olisi tulijaa huomannut. Se istui tai seisoi tutulla vartiopaikallaan olohuoneen ikkunan edessä, jonka suunta oli sisäpihalle päin. Aina kun tulin kotiin, kuulin jo ulos sen haukunnan. Ja mikä riemu, kun ulko-oven avasin! Oi sitä hännän heilumista, vastaan hyppimistä ja posken nuolemista.

Tuon mainitsemani ikkunan edessä, Roosan vartiopaikalla on parketissa kulunut alue, josta lakka on kuoriutunut pois. Se muistuttaa vieläkin siitä, Roosan oltua jo monta vuotta poissa joukostamme, että oli yksi joka valvoi vartiopaikallaan ja odotti perheenjäseniä kotiin saapuviksi. Myöhemmin elonsa aikana Roosa sai rinnalleen Hannan, toisen kääpiö snautserin, joka nyt suorittaa Roosalta periytynyttä arvokasta tehtävää, samalla paikalla ikkunan edessä. Tuo kulunut kohta ikkunan edessä pysäyttää, puhuttelee ja nostaa mieleeni kysymyksen, millainen jälki minusta jää ’’elämäni parkettiin’’. Rakas ystäväni, sinäkin olet kutsuttu jaloon tehtävään, olemaan Herran edessä hengessä rukoillen ja kiittäen. Siinä on meidän kirkkomme, olemme sitten terveitä tai sairaita. Hän on aina läsnä ja kuulee.

Rukous:

Rakas Jeesus. Kiitos että silloinkin, kun voimani eivät enää riitä käytännön toimiin, saan olla vartiopaikalla, ’’muurin aukossa’’ katsellen sinun kasvojasi. Kiitos Jeesus myös siitä, että sinä jatkuvasti valvot ja rukoilet lastesi puolesta, minunkin.

Siunattua viikonloppua,

Pastori Hannu Grönroos