Jumalan hengellisten lahjojen pöytä sinua varten katettuna

Kun Herra Jeesus kutsui meidät pelastuksen kautta yhteyteensä, niin siihen liittyi Hänen puoleltaan lupaus, ”Minä johdatan heitä, kun he rukoillen kulkevat”.  Jokainen meistä toivoo että elämä voisi olla siunattu ja että se myös voisi olla Jumalan tahdon mukaista.

Kun 50  vuoden uskossa olo vuoden jälkeen katsoo elettyä elämää niin voi nähdä selviä johdatuksia ja Jumalan suunnitelman toteutumista palvelustehtävässä. Rehellisyyden nimessä on myös myönnettävä, että liian paljon on myös niitä vaiheita ja asioita joista joutuu toteamaan, että ”liha ja veri” ovat olleet niiden valintojen takana ja seuraukset sen mukaiset.

Meillä on kuitenkin Jumalalta saatu oikeus ”unohtaa se mikä on takanapäin (Jeesuksen nimessä ja sovinto veressä)  ja kurottautua sitä kohti mikä on edessä”, siellä nimittäin on parempaa.

Herran tahto on, että hänen lapsensa voisivat hyvin hengellisesti ja tulisivat osallisiksi Hänen ”parhaimmista lahjoistaan”.

Monesti elämme kuin kerjäläiset vaikka saamme istua kuninkaan pöydässä. Herran pöydässä kaikki on valmiiksi katettu, sen kun vain otamme ja syömme. Raamattu on se Jumalan ruokapöytä josta riittää jokaiselle ”enkelten leipää” syötäväksi.

TARVITSEMME JOHDATUSTA MYÖS PYHÄN HENGEN ARMOLAHJOJEN OMISTAMISEEN JA KÄYTTÖÖN.

Tämän iankaikkisen pelastuslahjan lisäksi Herran pöydällä on myös  annettavana meille Pyhän Hengen lahjoja joita myös armolahjoiksi nimitetään. Armosta  vastaan otettavia lahjoja, jakajana Pyhä Henki.

Ajattelepa tältä osin Herran pöytää. Kaiken mahtavan sanan ruuan lisäksi meitä saatetaan sisälle Pyhän Hengen maailmaan tarjottavien lahjojen myötä. Oletko tietoinen, että sinulla on oikeus pyytää profetoimisen, kielilläpuhumisen ja sen selityksen lahjaa. Tiedon ja viisauden sanojen lahjaa. Voimatekojen, uskon ja terveeksi tekemisen lahjaa. Henkien erottamisen lahjaa.  9 ihanaa hedelmää Jumalan armopöydältä.

Tästä kaikesta meille Paavali kirjoittaa 1 Korinttolaiskirjeen 12,13, ja 14 luvuissa.

Tiesitkö tämän, oletko avautunut Pyhälle Hengelle ja pyytänyt että henkesi saisi vastaanottaa jotain edellä mainituista lahjoista.

Kerrotaan miehestä joka laivamatkalla valtameren yli aina ruokailuaikaan söi omia vaatimattomia eväitään, silloin kun muut nauttivat seisovanpöydän herkuista. Vasta myöhemmin toinen matkustaja nähdessään miehen eväinensä kehotti häntä tulemaan muiden mukaan, sillä seisovan pöydän annit kuuluivat lipun hintaan.

Mies ei ollut sitä tiennyt ja eli näkkileivän varassa. Loppumatka sujuikin aivan erisisältöisesti ja mielenlaadulla.

Oletko tietoinen, että se pöytä josta Daavid kirjoittaa ps.23 ”sinä valmistat minulle pöydän” on sinullekin valmistettu ja katettu Golgatan ristintyön kautta. Helluntaina tapahtuneen Pyhän Hengen vuodatuksen ansiosta Pyhä Henki tänäkin päivänä avaa silmiämme näkemään ja henkemme janoamaan näitä lahjoja. Oletko yksi janoavista vai tyydytkö ”näkkileipään”?

Toki ”näkkileipäkin” pitää hengissä, mutta Jumalan pöydällä on tarjolla paljon enemmän. Miksi tyytyä vähempään kuin mitä Jumala tarjoaa. Jopa meidän elämämme käyttökin jää oleellisesti vajaaksi ilman näitä lahjoja.

Pyri osalliseksi parhaimmista armolahjoista, näin Paavali kehottaa.

Olen kiitollinen Jumalalle, että heti uskoon tultuani sain opetusta hengellisistä lahjoista ja sain tulla niistä myös osalliseksi. Vanhemmiten jano on vain kasvanut.

Suuri vastuu seurakunnassa on paimen pastoreilla  ohjata lampaitaan myös näille laidunmaille.

Olen itse rukoillut ja ollut avoin Herran edessä jotta Henki voisi lahjoittaa juuri niitä kaikkia lahjoja joita omassa palvelutyössäni tarvitsen, jotta voisin julistaa ja palvella niin uskovia kuin uskosta osattomia lähimmäisiäni.

Lopuksi kerron esimerkin tästä. Viime kesänä eräillä kesäjuhlilla raamattutunnin päätteeksi johdin kuulijakuntani rukoukseen. Kun rukoilin suomen kielellä niin rukous  muuttui suomesta joksikin minulle ymmärtämättömäksi kieleksi. Kun tulin saarnatuolista alas ja kävelin teltasta ulos, niin luokseni tuli kaksi miestä. Toinen oli Tukholmasta juhlille tullut ja toinen suomessa toimiva pastori. Molemmat olivat romaani uskovia. He kysyivät ymmärsinkö, mitä kieltä rukoillessani käytin. Sanoin heille että oletin puhuvani ”enkelien kieltä”, eli rukoilleeni tunnistamattomalla kielellä, sillä se on monesti rukouskieleni. He sanoivat, että toin sanoman romaanien omalla heimokielellä ja se oli Herran puhetta eräälle romaani sisarelle joka kuullessaan ja ymmärtäessään sanoman purskahti itkemään. Sanoma oli hänelle Herran rakkaudellinen ja armollinen viesti.

Ano Herralta niin sinä saat. Rikkaampi elämä Herrassa odottaa sinua.

Siunausta viikonloppuusi,

Pastori Hannu Grönroos