Defenssit

Defenssit: puolustusmuurit, suojakeinot, minän puolustuskeinot, psyykkistä itsesäätelyä.

Tarkoitus on säädellä omaa mielialaa ja käyttäytymistä, jotta psyykkinen tasapaino säilyisi. Ajatus lähtenyt psykoanalyysistä mutta levinnyt myös uusiin psykologisiin teorioihin (terror management, emotion regulation, coping). Freudin tytär Anna kehitteli ja julkaisi kirjan ”Minän suojautumiskeinot” 1936.

Hyvät ja huonot vaihtoehdot:

-auttavat ahdistuksissa, eristävät todellisuudesta

-toimivat yleensä tiedostamattomasti

-psyykkisiä toimintatapoja

-vähentävät ahdistusta mutta vääristävät samalla todellisuutta

Taustalla on koettu trauma, neuroosi, vaikea tilanne. Sen tunnemuistoa defenssi yrittää sammuttaa. Tunnemuistissa saattaa olla ahdistusta, pelkoa, hajoamisen tunnetta, kuoleman pelkoa, itsetuntoon liittyviä ahdistuksia, hallitsemattomilta tuntuvia tunnekokemuksia, ylipäätään haluttomuus kohdata kielteisiä tunteita.

Uudempien teorioitten mukaan minää voivat uhata varhaisempi minäkuva ja sellaiset tapahtumat, jotka ovat ristiriitaisia tai emotionaalisesti epämiellyttäviä ja uhkaavia.

Defenssi on todellisuuden muokkaamista siedettäväksi, itsepetosta ja muitten harhauttamista, se muokkaa todellisuutta miellyttävämmäksi. Se on kuin vääristävien silmälasien käyttö ja samalla ne neutralisoivat tunteita ja toimivat puskureina minän haavoittuvuuden ja tosiasioitten välillä, silloin kun tosiasiat pelottavat tai ahdistavat.

Sen hyvä puoli on se, että ihminen kykenee sietämään ahdistuksensa, ikään kuin hallitsemaan sitä. Defenssi toimii tällöin suojamuurina vaikeaksi koetussa tilanteessa.

Naamio

Meillä kaikilla on defenssejä. Ilman niitä olisimme liian haavoittuvia. Tunteemme heilahtelisivat laidasta toiseen. Ja jos defenssit ovat liian heikkoja, kanssakäymisessä voi olla hankaluuksia ja liiallista herkkyyttä päästää asioita ihon alle. Taustalla saattaa olla pelkoa kontrollin menettämisestä ja pelkoa ihmisten mahdollisista kielteisistä reaktioista ja tuomiosta. Myös omatunto tai ihminen itse voi olla liian tuomitseva itselle ja pelätä siksi erilaisia rangaistuksia väärästä käyttäytymisestä tms. (Freudin teoria estää aggression tai vietti-impulssin pääsemisestä tietoisuuteen.)

Defenssejä on 50-100 näkökulmasta riippuen. Ne voidaan jakaa neuroottisiin, primitiivisiin, kehittyneempiin

Hallintakeinot eli coping-taidot pyrkivät auttamaan selviytymisessä vaikeiksi koetuissa tilanteissa.

Neuroottiset defenssit (torjunta = repressio)

Neuroosi: psykodynaaminen käsite = sisäinen ristiriita tai tasapainon häiriintyminen, joka ei johda realiteettien hämärtymiseen (levoton liike, häilyvä pelko, kyltymätön tarve kuten ruoka, alkoholi, seksi, lääkkeet)

Ominaista super-egon (yliminä) toiminta. Yliminä on yksi kerros psyyken kolmesta kerroksesta (minä, viettipohja ja yliminä). Tilanteet nähdään realistisesti, mutta niitten merkitys muunnetaan toiseksi, koska yliminään liittyy niin paljon vaatimusta ja syytöstä.

  • reaktion muodostus (muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen): tunteen kääntäminen vastakkaiseksi (unihäiriöt, masennus, ahdistus, dissosiointi) Esim: Kun kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, alkaa sovitella ja pyydellä anteeksi sen sijaan, että kykenisi ilmaisemaan vihaa)
  • pseudo-altruismi: valheellinen epäitsekkyys: henkilö pyrkii kohtaamaan toisten tarpeet ja olemaan jopa sijaiskärsijä saadakseen vastakaikua
  • älyllistäminen, splitti järjen ja tunteen välillä (kirurgi työssään)
  • tyhjäksi tekeminen (krapulassa punttisalille- korjaa/ korvaa aikaisemmat teot
  • selittely

Primitiiviset (kypsymättömät) puolustuskeinot

Uhan olemassa olo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään (äiti ei vie allergista lasta lääkärille).

  • kieltäminen (kielletään tosiasiat ja/ tai niiden merkitykset—kuolema)
  • arvon kieltäminen
  • lohkominen eli splittaaminen, splitting (musta-valkoajattelu: Isä hyvä, äiti huono.)
  • projektio, siirtäminen, sijoittaminen: oma tunne heijastetaan toiseen
  • introjektio, sisäistäminen, primitiivinen samaistuminen, samaistuminen hyökkääjään, toisen prosessin itselle ottamista
  • kontrolli, joka voi olla omnipotenttia = kaikkivoipaa (anoppi, joka siivoaa miniänsä kaapitkin)
  • projektiivinen identifikaatio: omat ei-hyväksytyt tunteet, toiveet ja impulssit kohdistetaan toiseen ja syytetään tätä omista ominaisuuksista
  • regressio, taantuminen
  • dissosiointi/ dissosiaatio: tunteiden, tapahtumien ja muistojen erottaminen toisistaan (insesti uhri, joka ei ole läsnä)
  • idealisaatio: liittää itseensä tai toiseen liioitellun positiivisia ominaisuuksia

Kehittyneempiä defenssejä

Uhkaava tilanne nähdään realistisesti, mutta tunteet hallitaan, kunnes uhkaava tilanne on ohi (kaksi kuollutta tien vieressä—jälkireaktiona vapina)

  • siirtäminen, kääntäminen itseä vastaan tai viatonta osapuolta vastaan niin, että kohde on vähemmän uhkaava (Viro ja psykologi)
  • repressio: erottaa tunteet koetusta (kertoo koulukiusaamisesta vailla tunteita, nainen joka kertoi perheensä menehtymisestä auto-onnettomuudessa)
  • supressio, tietoinen mielestä pois painaminen (huolitunti)
  • liittyminen toisiin: jakaa ongelmia
  • itsehavainnointi
  • itsevarmuus: henkilö ilmaisee tunteitaan ja ajatuksiaan suoraan pakottamatta ja manipuloimatta
  • ennakointi: pohtii vaihtoehtoja
  • sublimaatio: kanavoiminen (seksi neulomiseen, ahdistus lenkkeilyyn)

Muita defenssejä: acting out: henkilö reagoi toiminnan, ei harkinnan kautta,  riippuvuus, kompensaatio, fiksaatio, kosto, huumori, autistinen fantasia (pikkutarkka matkasuunnitelma maahan, johon ei koskaan matkusta), passiivinen aggressiivisuus = vihaisten tunteiden epäsuora imaiseminen, vastarintaa, kaunaa ja vihamielisyyttä. Ilmenee vaadittaessa riippumatonta toimintaa tai kun toisista riippuvat toiveet eivät toteudu, valittaminen ja tarjotun avun kieltäminen, toisten syyttely (valittaminen pääasia, ei avun saaminen: Hilkka)

Defenssit ja mielenterveys

Defenssit ovat normaali osa persoonallisuuttamme. Niillä hoidetaan itsetuntoa ja oman arvon tunteen säilymistä, selviytymistä arjen haasteissa. Kun defenssit ovat neuroottisia, on hyvä tulla niistä tietoiseksi, ettei elä valheminuudessa ja valhemaailmassa. (Hylätty hylkää, hoivaa tarvitseva hoitaa yli voimiensa.)

Psykoottiset defenssit tarvitsevat sairaalahoitoa.

Liian vahvat muurit rajoittavat elämää, estävät toimimasta vapaasti oman itsenä ja rajaavat todellisuuden liian kapeaksi ja mustavalkoiseksi. Toisaalta liian heikot defenssit voivat järkyttää psyykkistä tasapainoa (rajaton, epävakaa persoonallisuus).

Tutkimuksissa todettu:

  • kypsymättömillä liian usein käytetyillä defensseillä yhteys psyykkiseen pahoinvointiin
  • kehittyneillä defensseillä yhteys psyykkiseen tasapainoon
  • terapiassa liian hauras puolustusmuuri vahvistuu ja liian vahva normalisoituu

Defenssit eroavat hallinta eli coping taidoista siinä, että ne ovat tiedostamattomia, jälkimmäiset tietoisesti hallittuja. Näin ollen tiedostamaton neuroottinen defenssi voi tiedostettuna tulla hallituksi ja näin ollen normaaliksi.

Joidenkin mukaan defensseillä pyritään suojautumaan psyykkiseltä tuskalta ja uhalta, kun taas coping pyrkii hallitsemaan ulkoista uhkaa.

Ero näiden kahden välillä on oikeasti liukuva.

Rajat.

Puolustautuva erottautuminen (kristillisessä terapiassa, minäkuvan vääristyminen mm suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen oman identiteettimallin heikkouden vuoksi).

Eheytyminen

Totuuteen ja valoon tuleminen. Omien ahdistusten ja kipujen kohtaaminen. Kärsimykseen päin menemistä, ei sen karttamista ja kieltämistä. Joustavien ja toimivien defenssien etsintä.

Toivo, luottamus, rakkaus, anteeksianto avainasemassa. Tarvitaan myös uskallusta hypätä tuntemattomaan, luottaa Jumalaan ja päästää irti tutusta ja turvallisesta, mutta myös vahingollisesta tavasta reagoida asioihin.

Eheytyminen vaatii nöyryyttä. Joku ei pysty koskaan kohtaamaan vahingollisia defenssejään. Toinen tippuu pohjalle kovaa ja kolisten, mutta selviytyy.

Andrew Comiskey on sanonut kirjassaan ”Voimaa heikkoudessa”: ”Jeesus ei takaa meille elämää, jossa ei ole kärsimystä. Sen sijaan hän opettaa meitä kärsimään hänessä ja hänen kanssaan. Siten hänestä tulee meidän lohtumme ja meidän toivomme ennen kokemattomalla tavalla.” ”Hän ei kärsinyt säästääkseen meidät kärsimyksistä vaan opettaakseen meille, kuinka tulee kärsiä.”

Neuroottisten ja psykoottisten, epäkypsien defenssien ytimessä on paljon tukahdutettuja tunteita: vihaa, pelkoa, ahdistusta, yksinäisyyttä, hylkäystä, surumielisyyttä, passiivisuutta.

Nämä tunteet ja tuntemukset voivat viedä meitä tuhoisiin ja itsetuhoisiin, epätoivoisiin käyttäytymismalleihin. Valitsemme tällöin kuoleman elämän sijasta. Toisten avulla, terapiassa, sielunhoidossa voimme valita elämän ( 5 Moos. 30: 15, 19-20) ja kohdata kipumme niin rehellisesti kuin pystymme. Voimme kärsiä aktiivisesti tarttumalla lupaukseen siitä, että totuus tekee meistä vapaita. Voimme opetella kestämään tuskallisia ajanjaksoja.

Avainkohtia defenssien tiedostamiseen

  • ”Miksi minulle käy aina näin?” Ongelmien toistuminen samankaltaisina.
  • Asialla on aina useampi kuin yksi puoli. Objektiivisuus. Toisten palaute.
  • Elämän valitseminen ajatuksin, sanoin ja teoin.
  • Rajojen tarkistaminen.
  • Anteeksi antaminen itselle, muille ja Jumalalle.

Lue seuraavaksi

Jätä kommentti