Isän käsi ja lapsen käsi käsi kädessä.

Oletko rukoillut joskus hartaasti ja toivonut, että Jumala viimein vastaisi? Vastausta ei vain ole kuulunut. Oletko joskus saanut lupauksen siitä, että Jumalan lupaus tulisi pian tapahtumaan sinun kohdallasi? Mutta viisi tai kymmenen vuotta on jo kulunut, eikä mikään ole muuttunut.

Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, Habakuk 2:3

Kuten Habakuk kirjoittaa, joskus joudumme odottamaan Jumalan lupauksen toteutumista kohdallemme. Toisinaan olen toivonut jotakin asiaa niin paljon, että olen kuvitellut jonkin asian olevan Jumalan suunnitelma elämäni kohdalle. Varmaa kuitenkin on se, että minkä lupauksen Jumala on sinulle tai minulle antanut, se tulee tapahtumaan. Myös Pietarin kirje vahvistaa asian meille ja muistuttaa meitä, jotta jaksaisimme odottaa.

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä”. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä 2. Pietarin kirje 3:8,9

Miksi sitten vastausta ei tule haluamamme aikataulun mukaisesti? Ensinnäkin, kärsivällisyyttä ei voi oikein oppia muulla tavalla kuin odottamalla. Abraham oli uskon mies joka sai Jumalalta lupauksen saada pojan. Hän oli odottanut hartaasti ja rukoillut pitkään Jumalalta lasta. Viimein Jumala antoi lupauksensa Aabrahamille ja lupasi tälle jälkeläisen. Saiko hän lapsen heti? Ei, kesti vuosia, ennen kuin lupaus toteutui.

Koska lupaus ei toteutunut aivan heti, Aabraham ja Saara, hänen vaimonsa, päättivät toteuttaa Jumalan lupauksen omin keinoin. Näin sijaissynnyttäjä sai lapsen. Jumala lunasti myös oman lupauksensa ajan myötä ja Aabraham ja Saara saivat yhteisen biologisen lapsen. Voit halutessasi lukea koko tarinan ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: »Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.» Mutta Jeesus vastasi: »Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.» Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: »Herra, auta minua!» Mutta Jeesus sanoi hänelle: »Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.» »Ei olekaan, Herra», vastasi nainen, »mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.» Siitä hetkestä tytär oli terve. Matteus 15: 23-28

Uudessa Testamentissa yllä kuvatussa tarinassa nainen toivoi siunauksen rippeitä Jumalalta. Toivotko sinä välillä kerjääjän roolissa Jumalalta apua tai siunauksia? Minä olen niin joskus tehnyt. Sen sijaan, että lähestyisin Isää lapsen asemassa, olen lähestynyt häntä kerjääjän asussa.

Jättikö Jeesus armonkerjäläisen kerjäämään lisää? Heittikö hän huonot armon rippeet naiselle ja säästi parhaat palat juutalaisille? Ei, nainen pyysi rippeitä, mutta Jeesus antoi parastaan. Tähän väliin haluan sanoa Aamen! Seuraavat jakeet vahvistavat Jumalan avokätisyyttä meitä armon kerjäläisiä kohtaan. Olisiko aika nostaa päämme ja huutaa Abba, Isä!

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, Kirje efesolaisille 3:20

Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. 1.Kirje Timoteukselle 6:17

Lue seuraavaksi

Jätä kommentti