Piirroskuva naisesta istumassa jakkaralla.

 Älkää erotelko ihmisiä. Jos teidän kokoukseenne tulee mies, jolla on kultasormus sormessaan ja hieno puku yllään, sekä samalla kertaa köyhä nuhruisissa vaatteissaan, niin ettekö vain osoitakin huomiotanne tuolle hienosti pukeutuneelle ja sano hänelle: »Istu tähän, tässä on hyvä paikka»? Köyhälle te sen sijaan sanotte: »Seiso sinä tuossa», tai: »Istu tähän lattialle jalkojeni viereen. Jaakob 2:1-3

Mitä jos yllä mainittu jae käännetäänkin toisin päin? Jos kokouksiimme saapuu Hugo Bossin pukuun pukeutunut ihminen ja hän kaartaa seurakunnan oven eteen uudella Mersullaan, niin mikä on ensi tunnereaktiosi. Suhtaudutko häneen kuten yllä olevassa tekstissä eli annamme hänelle parhaimman paikan vai tuomitsetko tämän seurakuntalaisen lihalliseksi ja tuskin edes kristityksi?

Rahaa voivat himoita rikkaat kuin köyhätkin.

Olen havainnut, että tuo lause on varsinkin hyvin voivissa Länsimaissa kääntynyt toisin päin. Tuomitsemme varakkaat ja menestyvät ihmiset langenneiksi, mammonan palvojiksi. Koemme itse syyllisyyttä omaisuudestamme ja paasaamme joissakin saarnoissa antamisesta jopa kipeään uhrautumiseen saakka ja ihannoimme niitä, jotka elävät köyhyydessä, sen jälkeen kun ovat antaneet eläkkeensä, talonsa ja omaisuutensa seurakunnalle. Raamattu varoittaa rahanhimosta eli jos sydämemme kääntyy himoitsemaan rahaa, eikä etsimään Jumalan tahtoa. Mutta niin on myös köyhyyden tavoittelu.

Köyhyydessä ei ole sen enempää ihailtavaa kuin rikkaudessakaan. Omavanhurskaus ja itse opittu jumalanpalvelus köyhyyden tavoittelu tai sitä kautta Jumalalle kelpaavaksi tekeminen vie meitä yhtä lailla kauas pois Jumalasta kuin rahan himokin. Köyhyys tai rikkaus ei kumpikaan ole tavoiteltava asia raamatun mukaan. Jumalan etsiminen sitä vastoin on.

Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. 1. Sam. 16:7

Jumalan tahto on, että iloitsemme hänen antamistaan siunauksista, kuitenkin muistaen, että omaisuus on katoavaista. Tärkeintä on tasapaino. Mistä sitten tietää onko tasapainossa? Sydämen valmius siihen, että jos Jumala pyytää meitä henkilökohtaisesti antamaan jotakin pois, olemme valmiit siihen, emmekä ala kinastelemaan vastaan. Jos luopuminen tekee kipeää, on syytä tarkistaa kompassi ja mihin sydän on kiinnittynyt. Jos taas pyrkii Jumalan suosioon elämällä askeettisesti, on syytä tarkistaa oma teologiansa.

Jumala antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme 1. Tim. 6:17

Näen asian niin, että ainakin itse joudun tasapainottelemaan näiden kahden asian välillä. Olen sortunut askeettiseen elämään ja luopunut ”Jumalan takia” monesta asiasta itseopittuun jumalanpalvelukseen ja tunteakseni itseni hyväksi kristityksi. Tämä on kaupankäyntiä Jumalan kanssa ja ylpeydensyntiä. Samoin olen kokenut kateutta jos joku toinen kristitty on saanut omistaa ja nauttia enemmän maallisista tavaroista kuin minä. Olen ostanut ja shoppaillut ja kiinnittänyt sydämeni maalliseen omaisuuteen, joka on tuonut valheellista turvallisuuden tunnetta. Tästäkin on Jumala oman kanansa kyninyt, jopa antamalla omaisuuteni palaa konkreettisesti tulipalossa. Muistakaamme, että Job, Abraham ja Salomo olivat maailman rikkaimpia uskovia kristittyjä, joita Jumala rakasti. Samoin Lasarus, joka kuoli köyhyyden aiheuttamiin vaivoihin, oli Jumalan oma. Näin ollen köyhyys tai rikkaus ei kerro ihmisen asemasta Jumalaa kohtaan. Sydämen tilan näkee Herra ja se ratkaisee. Loppujen lopuksi jokainen meistä on köyhä ilman Jumalan antamaa armopelastusta. Yhdyn seuraaviin Paavalin sanoihin:

Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.  Fil. 4:12

Kerron tähän loppuun omakohtaisen Jumalalta saamani opetuksen. Lähes 10 vuotta sitten osallistuin erääseen hengelliseen rukoustapahtumaan. Viistosti edessäni istui eräs nainen, joka oli pukeutunut näyttävästi ja hänen tyylinsä edusti omasta mielestäni kallista ja hienoa pukeutumista. En edes ajatellut asiaa, mutta nähdessäni hänet, ajattelin automaattisesti, että tämä henkilö on varmaan kaukana Jumalasta kun on keskittynyt vain ulkokuoreensa. Tapahtuma eteni rukoukseen ja pyydettiin ottamaan parit läheltä. Parien tulisi vuorollaan rukoilla toisensa puolesta. Ajattelin itsekseni, etten halua missään nimessä tätä naista parikseni. Kuinka ollakaan, tämä nainen osoitettiin minulle pariksi.

Ajattelin, että voi ei, siinä meni minun toivoni. Nainen alkoi rukoilemaan puolestani ja hän sanoi juuri ne sanat, joita olin janonnut Jumalalta. Jumala ei ainoastaan koskettanut sydäntäni naisen sanoman kautta, vaan paljasti myös sydämeni tilan. Olin haltioissani voidakseni kasvaa jälleen paremmaksi ihmiseksi. Vaikka luemme sanaa ja nyökkäilemme saarnoja kuunnellessamme, opimme niiden opetukset vasta käytännössä. Totta kai olin sitä mieltä, että ei pidä katsoa ulkokuorta, mutta vasta käytäntö osoitti mikä oli sydämeni tila. Kiitos Jumalalle, että hän halusi minua kasvattaa tämän(kin) kokemuksen kautta!

Raamatun jakeita aiheeseen liittyen:

Jumala antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme 1. Tim. 6:17

Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. 7Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. 8Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. 9Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. 10Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. 1. Tim. 6:6-10

Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: »Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.» Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Gal. 5_14-15

Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. Matt. 23:12 (huomaa, että saattaa korottaa itsensä älyllisesti pitäen itseään muita viisaampana, rikkaampana tai askeettisempana, itsensä hillitsemisessä parempana tai lähempänä Jumalaa) Meillä on siis monia asioita, joihin voimme langeta.

Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.  Fil. 4:12

Lue seuraavaksi

Jätä kommentti