Sittenkin toivoa?

Havahdumme tunteeseen kun raamatun lukeminen ei voisi vähempää kiinnostaa ja seurakuntaan meneminen tuntuu raskaalta ja vaivalloiselta. Keksimme tekosyitä ja kalenterimme täyttyy muista kiireistä. Hengellinen elämä katoaa ja pikku hiljaa kuihtuu. Siirrymme syrjään kuivine oksinemme. Seuraamme muiden kukoistusta ja saatamme kokea surua ja kaipuuta siihen, ettemme pääse samaan virtaan.