Yksi mielenkiintoisempia asioita on opetus Jeesuksen ja Paavalin opetus antamisesta.
Miksi Herra puhuu sanassaan antamisesta niin paljon, että siitä puhutaan enemmän kuin syntien anteeksiantamisesta, Pyhän Hengen täyteydestä, Evankeliumin julistuksesta tai monesta muusta tärkeästä Raamatun totuudesta.
Suurin syy on että Jumalan siunaus ihmiselämässä kytkeytyy antamiseen.
Ensinnäkin Jumala on suurin antamisen esimerkki ”sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän ANTOI ainokaisen poikansa”..
MITÄ PAAVALI OPETTAA ANTAMISESTA
Pakanoiden Apostoli Paavali opettaa seurakuntia antamiseen, että he tulisivat osallisiksi myös Jumalan siunauslupauksista.
Antamisen siunaus lähtee liikkeelle siitä, kun Kristitty ymmärtää sen Jumalallisen merkityksen.
Kun annamme, niin olemme kuin Jumalan ojennettu käsi maan päällä siunaukseksi.
TÄRKEÄ RAAMATULLINEN TOTUUS SIUNAUKSEKSI
Antaminen Raamatullisessa mielessä on hyvinkin laaja käsite moninaisine sisältöineen.
Jumalallisena totuuden periaatteena on kuitenkin se, että annoimme ruumiillisesti, henkisesti, hengellisesti tai aineellisesti mitä hyvänsä, niin emme köyhdy, vaan tulemme siunatuiksi ja Raamatun sanan mukaan ”Jumalan siunaus rikkaaksi tekee”, myös antamisen kaikilla alueilla.
On hyvä muistaa, että Jumala on valinnut meidät kristityt ”Jumalan talouden hoitajiksi” maan päälle, toisin sanoen, olemme saaneet hallittavaksemme paljon so. koko elämämme siihen liittyvine asioineen.
Tässä opetuksessa en voi tuoda tällä erää esille mitä kaikkea voimme henkisesti, fyysisesti tai hengellisesti tehdä Jumalan tahdon mukaan.
Voin sen sijaan kertoa miten meille annettujen varojen käyttö oikein toimittuna täyttää Jumalan suunnitelman auttaa ihmisiä, levittää evankeliumia, huomioida taloudellisesti juuri niitä asioita jotka Hän meidän eteemme saattaa, koska Hän tietää missä varojamme tarvitaan.
SEURAAKO JUMALA MITEN HÄNEN LAPSENSA ANTAVAT OMASTAAN?
Seuraako Jumala meidän kristillisyyttämme antamisessa? Kyllä seuraa. Muistamme varmaan Raamatun kertomuksen köyhästä leskestä, joka laittoi ne kaksi viimeistä ropoa temppelin edessä olevaan uhriarkkuun. Jeesus huomioi hänet, esimerkiksi meille uhraamisesta, koska tuo tapaus kirjoitettiin evankeliumiin. Samaan ei meistä taida kukaan pystyä, mutta suuntaa antavana se on ravisuttava esimerkki.
Muistamme varmaan myös Roomalaisen pakana Korneliuksen, joka antoi paljon almuja Juutalaisen kansan auttamiseksi, ennen kuin edes oli uskossa. Ja Jumalan taivas noteerasi hänen antamisensa.
KORINTTON ESIMERKILLINEN SEURAKUNTA
Vielä yhden esimerkin haluan nostaa esille. Se on Korinttolaisten valtava halu auttaa Juudean eli Jerusalemin ja sen ympäristön köyhiä uskovia heidän kokiessaan nälän hätää. Paavali mainitsee, kirjoittaessaan tästä että, he antoivat ”jopa yli voimiensa”. Mikä valtava osoitus rakkaudesta Herraan.
Rakkaus Jumalan on antamisen lähtökohta: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut”…
SYDÄMEN ASENNE ANTAMISESSA
Antamis kehotuksissa usein käytetty Raamatun kohta löytyy 2 Kor. 9 luvusta, jakeet 6-13.
Antakoon kukin, niin kuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niin kuin kirjoitettu on. ”Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.” Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät, niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.
Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.
Tuosta Korinttolaisille kirjoitetusta tekstistä ”pomppaa” silmille tuo sana ”tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin”. Eli, antaminen on yksi evankeliumin julistukseen ja oppiin sisältyvä tärkeä puoli.
Samaisessa 9 luvussa jakeessa 6 Paavali liittää esimerkin kylvämisen ja niittämisen periaatteesta sanoen, että ”Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”.
Voimme oikeutetusti kysyä itseltämme ja kysyä myös muilta. Olemmeko antajia vai ainoastaan ottajia. (Joskin antamaton ihminen ei voi tällä alueella todellisuudessa Jumalalta mitään saada, kun hän pitää kylvettäväksi tarkoitetun siemenen itsellään.)
ISÄNI OLI MAANVILJELIJÄ
Isäni oli maanviljelijä ja tehdastyöläinen. Jos isä ei olisi keväällä kylvänyt peltoonsa siementä, ei hän syksyn tullen olisi voinut muuta saada, kuin korkeintaan rikkaruohoja. Hän oli viisas mies, nk. kaikki menestyneet viljelijät. Hän kylvi oikeaan aikaan ja sai myös sadon oikeaan aikaan. Osaksi juuri tämän vuoksi meillä oli aina ruokaa pöydässä.
ANTAMATTOMUUDEN SEURAUS
Millaisia Jumalan viljelijöitä me olemme? Länsi Eurooppalaisessa kristillisyydessä on tilastoitu tiettyjä asioita jotka osoittavat kuinka antaminen/uhraaminen Jumalan asioiden eteen on rajusti vähentynyt.
Esimerkkinä voisi mainita lähetystyön heikentyminen eli uusien lähettien lähettäminen lähetyskohteisiin on romahtanut. Lähteviä kyllä olisi mutta lähettäjiä ei. Kun ikääntynyt lähetyssaarnaaja tulee kutsumuksensa kentältä kotimaahan, niin uusia ei enää lähetetä, kun ei ole varoja.
Huolestuttava piirre on se, että yhä enemmän esiintyy ilmastossa senkaltaista henkeä että kristityt haluavat itselleen ”lisää”, mutta se ei kanavoidukaan eteenpäin.
MITEN ANNAMME KUOLINISKUN ANTAMATTOMUUDELLE
Mitä Herra meille sanoo: Luuk. 6:38? Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Jumalan periaate siunauksen jakamiseen elämäämme on periaate: ”autuaampi on antaa kuin ottaa”
Rakas kristitty, kasva antajaksi, aloita jo tänään.
- Antava uskova ei koskaan kadu sitä mitä on omastaan antanut Jumalan valtakunnan moninaisiin tarpeisiin.
- Kaikki se, mitä olemme antaneet pois omista käsistämme, on ”pelastunut” siitä, että olisimme käyttäneet sitä omiin tarpeisiimme.
- Jumala tahtoo siunata jopa kartuttaa sinun varojasi, jotta voisit yhä enemmän antaa kiitollisuudesta Häntä kohtaan.
Kaiken kaikkiaan Hän, joka on sinut pelastanut, tahtoo kasvattaa sinut kumppanikseen antamisen peltosaralla.
Pastori Hannu Grönroos
